Eilen oltiin peesarin kanssa katsastamassa yks pidempi lenkki. Paluumatkalla poikettiin kahville Cafe Linnantalli nimiseen paikkaan, Turn linnaa vastapäätä. Palvelu oli todella loistavaa!! Jo ovelta sisään astuessamme kuulllui iloinen tervetulo toivotus! Kun tilasin kahvia, kysyttiin: Presidenttiä vaiko Juhlamokkaa? Koskaan ei missän ole kysytty kahvilaaduista yhtään mitään:) On vaan kaadettu kahvi kuppiin. Opaskoiralleni Salsalle tuotiin vesikuppi. Tosin neiti ei tarjoilusta piitannut:( Nuuhkaisi vaan kerran ja käänsi päänsä pois. Ajatteli varmaan, että eikös täällä parempaa tarjoilua ole, vaikka nuo kaksi mohlaavat groisantteja ja ruisleipää:( Matka jatkui Linnankatua kohti kotia, kunnes saimme päähämme lähteä tarkastamaan polku, johon tutustuimme jo muutama viikko sitten. Nyt polku oli myllerretty ihan sekaisin:) Korkeita multakasoja ja isoa sepeliä. Lisäksi vieressä, junaradalla kuli jokin masiina edestakaisin, kuskaten jotain hirsiä tai tukkeja. Itselläni meinasi tulla jo uskonpuute, mutta peesari Jenni kannusti minua vaan jatkamaan. Ajattelin jo, ettemme pääse ikinä täältä läpi. Salsa työskenteli kuitenkin hienosti ja varmasti. Yksin en tuolle polulle enää lähde, kun ei voi olla varma, pääseekö polkua kulkemaan? Sinne polun varteen on tarkoitus rakentaa jotain, joten maisemat saattavat muuttua päivittäin. Tänään on väsynyt ja eufoorinen olo:) Oli se sen verran kova haaste lonkkaleikkauksen läpi käyneelle ihmiselle:) On ihanaa, että peesari mahdollistaa tuollaiset seikkailut, joihin ei yksikseen sokeana uskaltautuisi lähtemään.