maanantai, 2. toukokuu 2016
Kilpailutuksen riemua
Tänään oli taas tuo vuosittainen käynti diabeteshoitajalla.
Niinhän siinä kävi, kuin mitä pelkäsinkin!
Taas lyötiin uusi verensokerimittari kouraan.
Just viime vuonna sain uuden mittarin, jota olen opetellut tässä
vuoden aikana käyttämään. Nykyään, kun tuo kilpailutus on niin
kovasti muotia! Kaikki kaupan oleva kilpailutetaan.
Enää ei kysytä asiakkaalta, mikä häntä miellyttää, vaan tässäkin
asiassa raha ratkaisee.
Sokeana uusien juttujen opiskelu ei ole ihan mutkatonta, mutta
pakko on yrittää rämpiä näitten muutosten perässä!
Onneksi tämä mittari puhuu nuo lukemat! Vielä kun saisi sokkoparka tuon veri-
pisaran osumaan kohdilleen:)
NO, ehkä senkin taas oppii, ennen kuin taas lykätään uusi mittari
kouraan.
Eipä ulte elämä ykstoikkoiseksi kun näitten eri laitteitten kanssa
yrittää pärjätä.
maanantai, 4. huhtikuu 2016
Uusia reittejä
Olin tuossa yhtenä päivänä viimeviikolla harjoittelemassa reittiä
kotoa Diagoniakeskukselle, jossa käyn kokouksissa, kun minut
valittiin yhdistyksemme edustajaksi Seurakunna vammaistyöryhmään.
Kävelin opaskoirani kanssa, Jussin peesatessa takana niin kuin
kunnon peesarin kuuluukin.
Perillä joimme kahvit Diagoniakeskuksen kahviossa.
Kahvion emäntä kysyi koirani ikää.
KUn hän kuuli, että koira on jo 7 vuotias, hän alkoi ihmetellä:
Kuinka noinkin vnahan koiran kanssa vielä tarvitsee peesaria?
Kerroin koiran olleen mulla vata puolitoista vuotta.
Jussi peesari vielä tarkensi, ettei koiran iällä ole mitään tekemistä
peesaustarpeen kanssa. Aina voi tulla uusia reittejä, tai muuten vaan jotain
mitä pitää tsekata näkevän peesarin kanssa...
sunnuntai, 3. huhtikuu 2016
Törmäyksiä tekniikan kanssa
Hyvät blogini lukijat: Suokaa anteeksi, kun tää blogi on edelleen
raakileen näköinen:) On todella haastavaa lisätä noita juttuja
sivupalkkiin pelkän puhesyntikan avulla. Peittäkääpä tietsikkanne näyttö ja
lisäksi, ottakaa käyttöön tekstipohjainen Linux ohjelma sekä
Lynx selain.
Aijon kyllä saada tästä toimivan blogin, ellei muuten, niin jonkun
toisen henkilön avustuksella! Joten kärsivällisyyttä:
Hiljaa hyvää tulee...
perjantai, 18. maaliskuu 2016
Hauska juttu
Nyt en malta olla kertomatta tätä hyvää juttua!
Olin tänään vesijumpalla, kuten joka perjantai.
Ohjaajamme kertoi saaneensa kaveriltaan nuhteita, kun ei ajattele
asioita loppuun saakka. Ohjelmassamme oli ekana kappaleena Seija
Simolan kappale Sulle silmäni annan.
Kaveri oli kauhistellut: Näkövammaisten ryhmä ja tuommoinen kappale.
En minä, eikä kukaan muukaan ryhmäsätmme ajatellut asiaa tuolta
kannalta. Asia lähinnä nauratti meitä.
Tää ohjaaja kertoi valinneensa laihdutusryhmään kappaleen
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet:)
Huumorilla oli sekin ryhmä asian ottanut...
keskiviikko, 16. maaliskuu 2016
Kulkemista koiran kanssa
Oltiin tänään vähän ATK-kurssilla, opiskelemassa puhelimella noita eri kauppasovelluksia.
Kotimatkalla oli leipomon ovi hiukan hukassa.
Eräs ohikulkija tuli neuvomaan.
Kun kysyin, missä on leipomon ovi?
Vastaus oli:
Tuo ovi tuolla, kun on auki.
Eipä siitä juurikaan apua ollut sokealle:)
Osoittelin vaan itse kädelläni suuntia, jolloin tämä mies osasi paremmin ohjeistaa minua.
Löytyihän se leipomo lopulta.
Saatiin leivät ja päästiin jatkamaan matkaa kotiin...