tiistai, 10. tammikuu 2017
Alkuvuoden mietteitä
Niin se on vaan tämäkin vuosi lähtenyt käyntiin.
Ei ole vielä mitään kummempaa ehtinyt tapahtua:
Salsan kanssa on lenkkeilty ja kotona ruokia laitettu.
Tänään tein pitkästä aikaa Seisoppaa, oikein maitoliemeen, nam!!
äI
Makkekin söi, vaikka ei kalasta tykkääkään:)
Tuo neliskulmainen kala näköjään kyllä menee.
Kokeilen nyt vaan lähinnä, saanko tämän jaettu Facebookkkiin.
lauantai, 26. marraskuu 2016
Matkustaminen on mukavaa
Olen todella laiska bloggari:(
En vaan viitsi kaikkia arkipäiväisyyksiä tänne kirjoitella!
Kirjoitan, kun jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu.
Keskiviikkona tuli käytyä tuolla pääkaupungissa, kun meillä oli
pistekirjoitusohjaajien koulutuspäivät Iiriksessä. itäkeskuksessa.
Tilasin matkahuollosta henkilön avustamaan itseni ja opaskoirani
bussilta taksiin ja iltapäivällä takaisin.
Täytyy myöntää, että hiukan jännitti tuo avustajapalvelun toimiminen, kun
alkuviikolla luin Facesta erään kaverin päivitystä, jossa hän kertoi
VR:n kanssa sattuneesta mokasta.
Kun aamulla saavin Kamppiin, oltiin meitä jo bussin ovella
vastassa.
Päivä sujui mukavasti, golleegoita tavatenja ideoita puhkuen.
Salsan annoin kasvattajalle päivähoitoon, kun tuo Iiriskeskus on mulle
hieman vieras paikka ja aikataulu oli melko tiivis, kuten nuo liiton
järjestämät tilaisuudet yleensä ovat.
Jännitin myös, ehdinkö neljän ruuhkassa ajoissa Kamppiin.
Taksi tuli noin kymmentä yli neljä.Kuski oli taitava!
Ilman kaahailua ja sen kummemmin puikkelehtimatta olimme Kampissa jo
reilusti ennen puolta viittä. Avustuspalvelun kanssa sovittu aika
oli vasta kymmentä vaille viisi!
Käskin koiran etsiä penkki ja jäin odottelemaan.
Kohta siihen tulikin kaveri kysymään, olenko Marita Vainio?
Kun kerroin olevani, hän lupasi tulla hakemaan meidät kun bussi
tulee.
Eli hienosti meni reissu!
Matkustelen vaan niin harvoin, että aina tuo reissaaminen jännittää.
Kotona mieskin oli muistanut ottaa päivälääkkeensä, joten senkin
puolesta päivä meni oikein hienosti!
Kun saa tämänpäiväisen yhdistyksemme joulujuhlan menemään kunnialla,
on tämän syksyn tressit tressailtu...
lauantai, 15. lokakuu 2016
Hienosti toimittu
Usein noita maahanmuuttajia parjataan ja moititaan.
Mun silmissä heidän pisteet kyllä taas nousi reilusti plussan
puolelle:)
Olimme eilen Salsan kanssa tulossa kotiin, Patterinhaan apteekista.
Olimme Puutarhakadulla odottamassa kadun yli pääsyä.
Kaupungin suunnasta tuli bussi, joka pysähtyi antamaan meille tietä.
Näytin kädelläni sille bussille, että mene vaan!
Halusin varmistua, että olen oikealla suojatiellä, joten ajattelin
päästää se bussi menemään, jotta saan vihjettä sijainnistani.
Bussikuski tulikin ulos, talauttamaan meidät kadun yli:)
" Miinä olla busikuski. Busi numero 12"
Häneltä kuulin, että ylitimme todella Puutarhakadun, niinkuin pitikin.
On nuo avulijaita ja sydämellisiä ihmisiä.
Oliskohan vaan suomalainen kuski nousstu ratin takaa opastelemaan
meikäläistä?
Kaiken huipuksi:
Mulla oli koira vasemmassa kädessä.
Kuski tarttui reippaasti vasempaan käsivarteeni. Ei pelännyt edes
koiraa...
torstai, 21. heinäkuu 2016
Kesäpäivän lenkki
Eilen oltiin peesarin kanssa katsastamassa yks pidempi lenkki.
Paluumatkalla poikettiin kahville Cafe Linnantalli nimiseen paikkaan,
Turn linnaa vastapäätä.
Palvelu oli todella loistavaa!!
Jo ovelta sisään astuessamme kuulllui iloinen tervetulo toivotus!
Kun tilasin kahvia, kysyttiin:
Presidenttiä vaiko Juhlamokkaa?
Koskaan ei missän ole kysytty kahvilaaduista yhtään mitään:)
On vaan kaadettu kahvi kuppiin.
Opaskoiralleni Salsalle tuotiin vesikuppi.
Tosin neiti ei tarjoilusta piitannut:(
Nuuhkaisi vaan kerran ja käänsi päänsä pois.
Ajatteli varmaan, että eikös täällä parempaa tarjoilua ole, vaikka nuo kaksi
mohlaavat groisantteja ja ruisleipää:(
Matka jatkui Linnankatua kohti kotia, kunnes saimme päähämme
lähteä tarkastamaan polku, johon tutustuimme jo muutama viikko
sitten.
Nyt polku oli myllerretty ihan sekaisin:)
Korkeita multakasoja ja isoa sepeliä.
Lisäksi vieressä, junaradalla kuli jokin masiina edestakaisin,
kuskaten jotain hirsiä tai tukkeja.
Itselläni meinasi tulla jo uskonpuute, mutta peesari Jenni kannusti minua
vaan jatkamaan.
Ajattelin jo, ettemme pääse ikinä täältä läpi.
Salsa työskenteli kuitenkin hienosti ja varmasti.
Yksin en tuolle polulle enää lähde, kun ei voi olla varma,
pääseekö polkua kulkemaan?
Sinne polun varteen on tarkoitus rakentaa jotain, joten maisemat
saattavat muuttua päivittäin.
Tänään on väsynyt ja eufoorinen olo:)
Oli se sen verran kova haaste lonkkaleikkauksen läpi käyneelle
ihmiselle:)
On ihanaa, että peesari mahdollistaa tuollaiset seikkailut, joihin ei yksikseen sokeana
uskaltautuisi lähtemään.
keskiviikko, 25. toukokuu 2016
Lasten suusta
Olin tänään Facebookkurssin jälkeen terveyskeskuksessa hakemassa
uutta kasettia verensokerimittariini.
Lämpöä ooli ihan tarpeeksi, kun koiran kanssa lampsittiin pitkin
Käsityöläiskatua.
Kotiin lähtiessä seisoin terveyskeskuksen aulassa, soittamassa
taksia! Ei tuossa kuumuudessa hullukaan kävele!!
Sisään tuli äiti, noin nelivuotiaan, tai nuoremman lapsen kanssa.
Lapsi meinas tulla koiraa silittämään. Äiti kielsi, samoin itse
sanoin, ettei saa koskea koiraan, kun se on töissä:
Poika kysyi:
Onks se lääkäri?